Rolf Nordström – Blogi

Hyvää uutta vuotta kaikille täältä Etelä-Amerikasta!

Tärkeätä on ymmärtää, että vaikkakin kaikki ihmiset ovat perustuslain
mukaan samanarvoisia tiedämme, että ihmiset saavat eri kohtelua johtuen
siitä mikä on heidän ulkonäkönsä. On tutkimuksia jotka osoittavat, että
jopa vastasyntyneet lapset katsovat pitempään kauniita naisia kuin
vähemmän puoleensavetäviä, eli tutkittiin 14-151 tuntia vanhoja vauvoja
jotka katsoivat pitempään kauniita naisia kuin vähemmän puoleensavetäviä.

Puhumattakaan kaikesta muusta mikä liittyy ulkonäköön. Tiedetään, että
huolitellut, kauniit ihmiset saavat pienempiä tuomioita tuomioistuimissa,
jos tämä tuomio ei liity siihen, että joku on käyttänyt väärin hyvää
ulkonäköään. Hyvän näköiset oppilaat saavat myös parempia arvosanoja ja
samoin työnhakutilanteessa tällä on huomattava vaikutus.

Pari ajatusta täältä kaukaa etelästä…

Ihmisapinoiden ja ihmisten geenikartat poikkeavat hyvin vähän toisistaan.
Geeneistä n. 99% ovat samoja. Olisi epätodennäköistä olettaa, että ihmisapinan ja ihmisen välillä olisi hyvin suuria eroja, kun geenikartta on 99% sama. Eli esim. perustoiminnot jotka ohjaavat erilaisia seksuaalisia funktioita ovat varmaankin hyvin suuressa määrin samoja.

Tähän liittyen ollaan myös tutkittu niin sanottuja feromoneja. Nämä ovat kemiallisia aineita jotka herättävät vastakkaisessa sukupuolessa seksuaalista kiinnostusta ja näitä aineita hyvin monet eläimet muodostavat. Todennäköisesti myös ihminen. Vaikka näitä tutkimuksia on tehty aika vähän tiedämme, että hajuvesiteollisuus on todella suuri teollisuuden haara ja siinä liikkuu paljon rahaa. Kysymys on juuri näistä samoista asioista eli, että tietyt tuoksut vetävät toista sukupuolta käyttäjän puoleen.

Yksi kiinnostava uusi asia ovat niin sanotut kopuliinit. Eli aineet/rasvahapot jotka syntyvät emättimessä ja joita on tutkittu mm. makaakissa, joka on tietyn tyyppinen ihmisapina. Makaakeissa on todettu hyvin selvästi, että nämä kopuliinit ohjaavat urospuolisten apinoitten kiinnostusta naaraspuolisten makaakkien suhteen, tietyssä vaiheessa kuukautiskiertoa jolloin apinat ovat hedelmöitymiskykyisiä. Ei ole mitään syytä olettaa etteikö ihmisissä olisi jotain samanlaista.

Tämä on siis se naisten maaginen vyötärö/lantio mittasuhde joka on aina kiehtonut miehiä.

Tätä asiaa on tutkittu pitkään ja tiedämme että esim. missien mittasuhteet ovat juuri tätä luokkaa ja on ollut jo vuosikymmeniä. Asia on taas aktualisoitunut kun keskivartalolihavuus on ehkä maailman suurin terveysongelma. Siihen liittyy sokeritautia, verenpaineennousua jne.

En tällä halua vähentää tuttavieni ja ystävieni kulinaarisia joulunautintoja mutta muistakaa nyt kuitenkin tämä 0,71.

Lähdenpä tänään Etelä-Amerikkaan pariksi viikoksi ja toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2006. Palataan vuodenvaihteen jälkeen.

Italialainen plastiikkakirurginen yhdistys, joka kuuluu maailman suurimpiin plastiikkakirurgisiin yhdistyksiin, vuokrasi lokakuussa vähän Silja Line –tyyppisen laivan nimeltään Costa Romantica. Siihen mahtui 1600 matkustajaa pelkästään heidän omaa kokoustaan varten.

Tämä oli hieno kokous, jossa esitettiin kaikkea koskien plastiikkakirurgiaa mutta jonka jäsenistöä vetävänä tärkeänä teemana oli tällä kertaa esteettinen kirurgia, eli kauneuskirurgia. Minut oli pyydetty kunniavieraaksi tähän kokoukseen sydämeni daamini kanssa. Puitteet olivat tosi hulppeat.

Järjestäjänä toimi Italian plastiikkakirurgisen yhdistyksen puheenjohtaja, professori PierLuigi Santi joka vaimoineen Rosella ja tyttärineen Francesca, oli mukana. Myös tärkeänä organisaattorina oli samasta klinikasta, professori Edoardo Raposio, joka oli minun kanssani useita vuosia sekä Suomessa että Norjassa tekemässä ohjaukseni alaisena
väitöskirjaansa Tromssan yliopistossa.

Pidin vähän kursseja ja annoin opetusta kongressissa ja sain todeta, että italialaiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita esteettisestä kirurgiasta. Italia onkin hyvin perinteinen plastiikkakirurgian maa. Tagliacozzi julkaisi nenän rakentamismenetelmän jo 1500-luvulla toimiessaan Bolognassa, Euroopan vanhimmassa yliopistossa. Italiassa on todella paljon plastiikkakirurgeja. Meilläkin on sieltä käynyt plastiikkakirurgian erikoislääkäreitä kauneuskirurgian opissa suuria määriä.

Italiassa, niin kuin monessa maassa, samoin kuin Suomessa, on vaikeata tai mahdotonta saada esteettisen kirurgian opetusta plastiikkakirurgian
oppipaikoissa, koska esteettistä kirurgiaa tehdään yksityispuolella eikä julkisissa paikoissa, missä plastiikkakirurgeille opetetaan niin sanottua rekonstruktiivista kirurgiaa eli korjaavaa kirurgiaa.

Uusinta uutta oli taas esillä tässä kokouksessa laivalla. Pienin mutta
varmoin harppauksin esteettinen kirurgia kehittyy. Myös Italiassa volyymit ovat erittäin voimakkaassa nousussa esteettisen kirurgian alueella.

Tehtiinhän Berlusconillekin vähän aikaa sitten hiustensiirtoja. Myös
muutama oikein tärkeä rhinoplastia –menetelmä, eli menetelmä millä nenän muotoa muutetaan, on kehitetty nimenomaan Italiassa. Italialaiset nenäthän ovat komeita ja ehkä naisille joskus vähän liiankin komeita ollakseen naisellisia.

Oli todella upea kolmen päivän risteily mutta valitettavan työntäyteinen koko tuon ajan.

Nyt ennen joulua kulminoituu, kuten yleensä ennen kesälomia, paine
esteettiseen kirurgiaan Suomessa. Ihmiset haluavat ennen lomia saada
leikkauksia mikä aiheuttaa ylimääräisiä paineita. Eli muutama päivä on vielä jaksettava paahtaa kovaa ja sitten tulee hyvin ansaittu joululoma, jolloin poikieni ja Memmun kanssa lähdemme Etelä-Amerikkaan pariksi viikoksi.

Viime päivinä ollaan taas voimakkaasti puhuttu rintojen suurennuksista ja pienennyksistä lehdissä. Minulta on pyydetty lähes päivittäin
jonkinnäköisiä kommentteja asiaan. Jostain syystä asia jaksaa vielä
kiinnostaa lukijoita. Mielestäni kaikki perusinformaatio on jo moneen
kertaan tuotu esille.

Kommentteja on pyydetty myös eri julkisuuden henkilöistä ja heille
tehdyistä esteettisen kirurgian toimenpiteistä. Niinhän nyt vaan on asian laita, että julkisuuden henkilöt ovat yhä enemmän esteettisen kirurgian piirissä. Tämä on kierre josta ulospääsyä ei ole. Esteettinen kirurgia on tullut jäädäkseen ja sen volyymi tulee vaan lisääntymään halusi sitä sitten tai ei.

Tämä luo myös ulkonäköihanteita jotka irtautuvat realismista. Yksi haitta tästä tulee olemaan mm se, että ihmiset hakiessaan elämänkumppania eivät ympäristöstään koe löytävänsä sopivan näköistä henkilöä, koska heidän referenssi-ihminen, ulkonäkönsä suhteen, on esim. televisiosta tai lehdistä yhä lisääntyvässä määrin lainattu. Normaalit ihmiset muistuttavat yhä vähemmän niitä ihmisiä jotka esiintyvät televisiossa ja lehdissä. Hehän ovat jo alun perin hyvännäköisiä ja ovat vielä sitten esteettisen kirurgian avulla ja monella muulla tavalla parantaneet ulkonäköään. Kaikesta tästä tulee sosiaalinen ja biologinen suureneva ongelma.

Aikaani on vienyt parin, kolmen viime viikon sisällä myös kohtalaisesti
pari uutta tv-formaattia, joissa esiinnyin noin ½ tuntia, ja jotka alkavat ensi vuoden puolella. Uusia kiinnostavia aiheita, ja oikein ammattitaitoisia ja kovasti työtä tekeviä kuvausryhmiä, kävivät tekemässä näitä tulevia uusia sarjoja.

Satuin käymään kuuntelemassa ja katselemassa Andrea Boccellin konserttia Helsingissä perjantai-iltana 16.12. Muistan että vuonna 2000 Andrea Boccelli oli Vatikaanin hovilaulaja, samana vuonna kuin Paavi ja Pyhä Valtaistuin järjesti kongressin jonka nimi oli ”Aesthetic Plastic Surgery to improve the quality of life” eli miten esteettinen kirurgia parantaa elämänlaatua. Tähän minut oli pyydetty puhumaan ainoana täältä päin maailmaa ja olin siitä silloin hyvin otettu. Minua hämmästyttää ja ilahduttaa se, miten tällainen ehkä maailman vanhin valtiollisuskonnollinen laitos, joka kaikkien mielestä edustaa hyvin suurta konservatiivisuutta, kuitenkin on mitä edistyksellisin ja poimii kaikkea loistavaa ajassa olevaa hyvää ohjelmistoonsa ja tuo sitä esille. Myös silloin kongressissa, jossa oli esiintymässä Andrea Boccelli, katolinen kirkko oli ainoa kirkkolaitos joka toi esille esteettisen kirurgian, mikä on sittemmin saanut suuren suosion maailmanlaajuisesti, samoin kuin Boccellikin.

Muutama kommentti Boccellin laulamisesta. Oli mukavaa nähdä miten Boccelli hyvin vähäeleisesti ja jännittämättä muodosti ja aikaansai laulua, siinä missä useammat muut joutuvat pinnistelemään kovasti, ja jossa heidän pitkä tekninen harjoittelunsa näkyy osittain luonnottomassa mimiikassa ja muussa kehonjännityksessä. Boccelli taas oli hyvin vähäeleinen eikä hänestä huomannut vaikeasta teknisestä suorituksesta huolimatta, sellaista fyysistä jännitystä mitä useimpien oopperalaulajien suhteen näkee ja huomaa. Myöskin se aikaisemmin luonnoton, liioiteltu mimiikka, mikä on ollut tyypillinen oopperalaulajille puuttui täysin Boccellilta. Uskon että, nämä asiat ovat olleet erittäin voimakkaita, myönteisiä tekijöitä Boccellin suosiossa.

Ooppera taas taidemuotona on saanut hyvin paljon kilpailijoita ja oopperahan on tietysti syntynyt aikakautena jolloin elektronisia vahvistusmenetelmiä ei ollut. Yksi oleellinen elementti oopperassa on ollut suuren volyymin aikaansaaminen ihmisäänessä ilman elektronisia tai muita vahvistuskeinoja. Tämä on hyvin ihailtavaa omalla tavallaan mutta tämän päivän elektronisilla systeemeillä tämä ei enää ole välttämätöntä ja tarpeellista ja tässä vaanii vaara koko oopperataiteelle. Ei niinkään etteikö oopperalla olisi erittäin lukuisasti hyviä klassikoita, jotka tulevat elämään vaikka kuinka kauan tulevaisuuteen mutta oopperan uusiutuminen on vaaravyöhykkeessä sen tyyppisenä kun se aikaisemmin on esiintynyt jossa mm juuri normaalilla ihmisäänellä piti aikaansaada hyvin suurta äänivolyymiä usein hyvin suurella ponnistuksella ja epäesteettisellä mimiikalla.

Boccelli on tässä mielessä loistava poikkeus. Hän saa aikaiseksi käytännössä ilman havaittavaa ponnistelua hyvin laajaskaalaista laulua. Tärkeä asia on myös äänen miellyttävyys subjektiivisena asiana kuulijassa ja minun kohdallani koen, että Boccelli laulajana laulaa todella miellyttävästi.

Aluksi petyin koska minun suosikkini hänen lauluistaan, ”Con te Partiro” (Time to Say Goodbye), ei ollut ohjelmistossa vaan oli enemmän oopperaa ja operetteja. Olisi voinut aivan hyvin ottaa vähän enemmän populaarimusiikkikoulun kappaleita. Joskin olen aina ihmetellyt, miksi sen käännös englanniksi on Time to Say Goodbye koska Con te Partiro tarkoittaa nimenomaan päinvastaista eli lähden yhdessä sinun kanssasi. Tulihan se kuitenkin sitten sieltä kolmantena ylimääräisenä ”Con te partiro”…

Oopperalaulun opetuksesta vielä sen verran niin tiedän, että eräät opettajat ovat alkaneet kiinnittää oppilaidensa ulkonäköön huomiota. Ei saa olla liikalihava ja pitää olla treenattu ja trimmattu jne. Tiedetään, että eräät oopperalaulajat ovat hyvinkin ylipainoisia ja voimakas trendi, ainakin eräiden opettajien suhteen, on päästä pois tällaisesta ilmiöstä. Näiden oopperahahmojen pitäisi paremmin soveltua roolihahmojensa oletettuun ulkonäköön.

Edellisissä teksteissä esitin pelkoni siitä, että hoitotakuu ei tule toteutumaan sen takia että en usko Suomen talouden kestävän sitä. Toivon, että tässä pelossani olen väärässä ja poliitikot oikeassa. Olisi enemmän kuin ikävää, jos poliitikot olisivat säätäneet lain, jonka päämäärä sinänsä on mitä parhain mutta joka ei pysty toteutumaan taloudellisten realiteettien takia.

Suomen Lääkäriliitto on eettisissä säännöissään kieltänyt palvelujen toimittajien vertailun. Kuitenkin valtiovalta on jo vuosia vertaillut palvelutoimittajien laatutasoa esim. potilasvakuutusyhdistysten korvausmäärien kautta ja todennut siinä että keskitaso Suomessa on suuruusluokkaa 3-4 korvausta per 1000 leikkausta. Eli valtiovalta ei noudata Lääkäriliiton eettisiä sääntöjä koskien sitä että palvelujen toimittajia ei saisi vertailla. Kuitenkin Lääkäriliitto edelleen pitää kiinni tästä säännöstä vaikka Suomen valtio ja sitä kautta Suomen kansalaiset ovat jo osoittaneet että he sekä haluavat että ovat myös toteuttaneet halunsa vertailla palvelujen tuottajia. Eli Lääkäriliiton eettiset säännöt ovat aikansa eläneet ja aikoja sitten vanhentuneet ja menettäneet merkityksensä ilman Lääkäriliiton korjausta ajan henkeen sopiviksi ja valtiovallan käytäntöä vastaaviksi.

Olen puhunut tästä vuosia Lääkäriliiton johdon kanssa huonolla menestyksellä. He ovat kuitenkin jossain määrin alkaneet ymmärtämään tätä asiaa, joskin ovat jälkijunassa kun valtiovalta ja kansa ovat ajaneet näiden säännöstöjen ohi jo aikoja sitten.

Nyt kun Lääkäriliitto on uudelleen aktivoinut kysymyksen koskien eettisiä sääntöjä, lähinnä koskien esteettistä kirurgiaa, niin näen velvollisuudekseni taas jankuttaa asiasta ja lähetin Lääkäriliitolle, plastiikkakirurgiayhdistykselle, Eduskunnan eettiselle toimikunnalle sekä Terveydenhuollon Oikeusturvakeskukselle kirjelmän joka on tässä liitteenä. En ole saanut mitään vastausta muilta kuin apulaiskaupunginjohtajalta ja ETENEN puheenjohtaja Paula Kokkoselta joka ilmoitti lähettäneensä tekstin eteenpäin ETENEN pääsihteerille.

Lääkäriliiton tämän hetkistä toiminnanjohtajaa Heikki Pälveä en moiti tilanteesta. Olen keskustellut hänen kanssaan hyvin konstruktiivisissa merkeissä tämän asian suhteen. Uskon että hän ymmärtää tämän tilanteen. Kysymys on vain siitä, että tilanne johtaa valitettavasti siihen, että moni potilas saa hyvin huonoa palvelua ja vammautuu tai vaurioituu tilapäisesti tai jopa pysyvästi tällaisten epäeettisten sääntöjen takia.

Oma lisäongelma on tietysti se, että nämä säännöt koskevat vain Lääkäriliiton jäseniä johon kaikki Suomen lääkärit eivät kuulu. Puhumattakaan siitä että naapurimaiden lääkärit olisivat Suomen Lääkäriliiton jäseniä tai noudattaisivat näitä rajoitteita jota lääkäriliitto asettaa.

Käytännön ongelmana on tietysti se, että ei ole helppoa päästä objektiivisiin toimintatapoihin jotka todella vertailisivat laatua ja riskejä. Niitä kyllä kuitenkin saa aikaiseksi jos haluaa. Yksi tällainen on esim. valtiovallan jo käyttämä potilasvakuutuskeskuksen korvausten lukumäärä.

Nämä eivät tietysti koske ulkomailla tehtyjä leikkauksia koska potilasvakuutuskeskus korvaa ainoastaan Suomessa tehtyjä leikkauksia. Ulkomailla tapahtuneet vauriot jäävät sitten potilaan kärsittäväksi ilman mahdollisuutta korvaukseen.

Toivotaan, että tämä asia nyt vihdoinkin saataisiin suomalaisten kannalta kuntoon.

————
Kirje:

Hyvät vastaanottajat:

Koska asia nyt on ajankohtainen yhteistyöhankkeena Lääkäriliiton ja Chirurgi Plastici Fenniaen välillä, haluan tuoda esiin seuraavan asian.

Onko suomalaisten esteettisen kirurgian potilaiden tuhoaminen Lääkäriliiton eettisten sääntöjen mukaista toimintaa?

Vastaanotollemme saapuu suuria määriä – liian suuria määriä – potilaita, jotka ovat tyytymättömiä joko suomalaisissa tai ulkomaisissa hoitopaikoissa saamansa hoidon tulokseen. Osaa heistä i enää pysty korjaamaankaan. Heidät on pysyvästi tuhottu. Näiden potilaiden “invaliditeettiaste” on tapauksesta riippuen suurempi tai pienempi, mutta joskus hyvinkin huomattava, niin ettei potilas ole enää sosiaalisesti esiintymiskykyinen. Voidaankin sanoa, että ko. potilas on monella elämän osa-alueella täysi invalidi.

Olen jo hyvin monta vuotta varoittanut Lääkäriliittoa ja esittänyt heille pyynnön, että ne ns. Eettiset säännöt, jotka kieltävät lääkäreiden vertailut ovat tämän tragedian syynä ja tämä kyseinen sääntökohta tulee poistaa (ks. alla).

Lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevat markkinointiohjeet “Markkinoinnin sisältö” lukee:

”Avoin tai peitelty vertailu toisiin palveluntuottajiin on kiellettyä. Mitään viittauksia hoidon tuloksiin ei tule esittää eikä antaa takuita hoitojen onnistumisesta. Ilmoitus voi kuitenkin sisältää tietoa käytetyistä laadunvarmennusmenetelmistä.”

Nykyisellä systeemillä potilaat eivät pääse käsiksi asialliseen tietoon, jonka perusteella voisivat valita oikean hoitopaikan ja näin ollen suomalaisten tuhoaminen jatkuu. On myös otettava huomioon se, että tämä kyseinen rajoittava kieltokohta koskee vain niitä, jotka kuuluvat Lääkäriliittoon. Suomen markkinoilla on myöskin kotimaisia ja ulkomaisia toimitsijoita, jotka eivät
kuulu Lääkäriliittoon eivätkä joudu noudattamaan Lääkäriliiton eettisiä ja muita rajoittavia sääntöjä.

Luonnollisesti, jos joku suomalainen vielä asiapohjaan perustuvan vertailun jälkeenkin on valmis ottamaan huomattavasti suuremman riskin koskien hoidon päämäärää/lopputulosta ja mahdollisia komplikaatioita, kuten infektioita ja nekrooseja jne on potilas tietoisesti ja itsenäisesti tehnyt tämän valinnan ja asia on siltä osin ok.

Tänä päivänä tilanne on kuitenkin se, ettei potilas tiedä eikä kenelläkään (edes lääkäreillä) ole mahdollisuutta saada tietoa siitä, missä hoitopaikoissa piilee mitenkin paljon riskejä. Tiedon puutteesta johtuen hyvin moni potilas menee ko. “riskihoitopaikkaan” silmät ummessa ja ymmärtämättään millaisia riskejä ottaa.

Kuten olen monesti sanonut, meillä n. 20-30 % potilaista on sellaisia, jotka tulevat meille sen takia, että muualla tehty hoitotoimenpide ei tyydytä heitä. Suuri osa näistä potilaista tulee toimenpiteeseen juuri sen takia, että eivät ole tienneet että tähän toiseen hoitopaikkaan liittyy juuri yllämainittuja riskejä.

Näen vielä kerran moraaliseksi velvollisuudekseni jankuttamalla esittää tämän asian ja tulen tuomaan tämän asian julkisuuteen vielä paljon voimakkaammin. Haluan, että ne jotka ovat tästä asiasta eri mieltä esittävät kantansa, miksi ovat sitä mieltä kun nyt on aivan selvästi tiedossa, että lukuisia potilaita vuosittain tuhoutuu enemmän tai vähemmän tämän vertailumahdollisuuden puutteen vuoksi.

Se, että tällaiset potilaat eivät tule esille lehdissä tai muuten (julkisuudessa) johtuu siitä, että he häpeävät tilannettaan ja ulkonäköään sekä sitä, että he ovat olleet sinisilmäisiä. Eräät kokevat myös moraalisia tuskia sen suhteen että ovat lähteneet esteettiseen kirurgiaan ylipäänsä. Peruskysymys on nyt se, joka yllä on mainittu, että ihmiset menevät nyt sokeina turmioon,
ilman sitä mahdollisuutta joka heillä kuuluisi olla.

Potilasvahinkokeskuksen korvauksia on 3-4 / 1000 leikkausta Suomessa sairaaloissa yleensä. Jos luvun suhteuttaa Sairaalamme leikkausmäärään (n. 800 leikkausta vuodessa) se tekisi suuruusluokkaa 60 korvattua potilasta 30 vuodessa. Meillä tämä luku ei ole 60 vaan nolla.

JAKELU: Lääkäriliitto, Chirurgi Plastici Fenniae:n hallitus, Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus, ETENE:n puheenjohtaja Paula Kokkonen

Rolf Nordström
professori

Tässä sitä nyt sitten yritetään kirjoittaa blogia. Paljon kirjoitettavaa kyllä olisi sekä plastiikkakirurgian ja esteettisen kirurgian sektorilta että yhteiskunnallista asiaa. Saapa nyt sitten nähdä miten paljon tässä ehdin ja jaksan näitä asioita blogissani käsitellä.

Eilinen päivä meni yhteiskunnallisissa velvollisuuksissa hoitaa hirvikanta alas jotta liikenneturvallisuus hirvikolarien suhteen saadaan pysymään kurissa sekä metsävahingot hirvien suhteen kohtalaisina.

Tänään on leikkauksia, potilaskonsultaatiota ja muuta.

Asia joka on viime kuukausina askarruttanut minua yhä enemmän on niin sanottu hoitotakuu.

Jos otamme huomioon, että Sailas jo aikoja sitten esitti että Suomeen tarvitaan noin 70.000 työpaikkaa lisää jotta nykyinen hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää elintasoltaan ja kun ottaa huomioon että näitä uusia työpaikkoja ei ole tullut niin jää vaan mieleen että hyvinvointiyhteiskuntaa joudutaan jollain tavalla ainakin jossain määrin romuttamaan. Miten ja milloin, se jää nähtäväksi.

Hoitotakuu vielä lisää selvästi yhteiskunnan taloudellisia velvoitteita ja koska kuntien kassat ovat jo aikaisemminkin hyvin rasittuneita jää nähtäväksi missä vaiheessa kunnon keskustelu hoitotakuiden maksamisesta ja maksumiehistä tulee eteen.

Tunnen hoitotakuun monia paremmin sen takia, että olin Norjassa monta vuotta yliopistoklinikan johtajana ja professorina. Joka syksy oli muutama tuhat potilasta jotka piti pikaisesti leikata hintaan millä hyvänsä jotta heidän niin sanottu hoitotakuunsa (ventelistegaranti) toteutuisi. Norjassa tilanne kuitenkin on Suomeen verrattuna aivan toinen. Norjan valtiolla ei ole nettovelkaa vaan huomattavia ja poikkeuksellisen suuria varastoituja säätiöitä joihin rahat lähinnä ovat tulleet Norjan suurilta öljykentiltä ja niitten hyödyntämisestä. Siellä siis on nettovaraa jota voidaan käyttää. Niin ei kuitenkaan ole Suomen laita. Meillä on hyvin huomattava nettovelka.

Lähikuukausina meillä tulee olemaan edessämme surullinen näytelmä siitä miten kunnat (ja valtio) joutuvat tavalla tai toisella puuttumaan tähän rahavajeeseen joka syntyy kun hoitotakuiden laskut tulevat maksettaviksi ja ensi vuoden budjetti ottaa huomioon tämän hoitotakuun. Saa nähdä minkälaista kiemuraa poliitikot tässä tulevat käyttämään.

Hoitotakuulain mukana ei tullut mitään automaattista lisärahoitusta. Vaan kaikki rahat joudutaan jostain repimään ja tyhjästä on paha nyhjäistä.

Ajattelin lähipäivinä blogisivuillani esittää vähän havaintoja tämän vuoden luentomatkoiltani. Luennoin keväällä ICAPS (International Consortium of Aesthetic Plastic Surgeons) kokouksessa Kuubassa, ASAPS (American Society of Aesthetic Plastic Surgery) kokouksessa New Orleansissa sekä kävin tänä syksynä myös luennoimassa kokouksissa Pietarissa ja Italiassa. Seuraavaksi lähden matkalle Brasiliaan tapaamaan kollegoitani joulun aikana.

Esteettinen kirurgia on nopeasti kehittyvä ala ja siihen liittyy myös huomattavasti uutta sosiaaliantropologista tutkimusta joka ehkä monia kiinnostaa.